Sairaanhoitotyön kokemuksiani Keniasta

Sairaanhoitajan ammatti on oiva valinta, jos haluaa avustustyöhön kehitysmaihin. Itse olen sairaanhoitajaopiskelija ja olin toisen opintovuoden lopussa kolme kuukautta Keniassa Terve Afrikka -järjestön kautta tekemässä käytännön harjoittelua paikallisessa sairaalassa. Olen aina haaveillut avustustyöstä ja tulevaisuudessa haluaisinkin töihin pakolaisleiriin tai jonnekin sota-alueelle.

Kuva 1: Kolmen kuukauden työharjoittelu Keniassa

Keniassa tuli koettua kaikennäköistä. Sairaanhoitajana pääsin tutustumaan paikalliseen naisvankilaan. Vangeilla oli päällään mustavalkoraidalliset puvut. Lauloimme ja tanssimme vankien kanssa käsi kädessä. Vankilan työntekijöillä oli toivomuksena, että auttaisimme vankeja kuntoutumisessa.

Kuva 2: Naisvankilassa apua vangeille kuntoutumiseen

Viikonloppuisin kävin muutamissa eri orpokodeissa hoitamassa orvoiksi jääneitä lapsia. Yksistään Keniassa on yli kolme miljoonaa orpoa lasta. Suurin syy lapsien orvoiksi jäämiselle on abortin laittomuus ja köyhyys. Äidit joutuvat pitämään lapsen, vaikka heillä ei olisi varaa elättää lasta. Lapsen synnyttyä äiti jättää lapsensa esimerkiksi kuiluun tai tien viereen paperipussiin, josta joku sen mahdollisesti löytää ennen kuin on liian myöhäistä. Lapsilla on kova läheisyyden tarve ja syliin on lähes jatkuvasti kiipeämässä lapsi toisen lapsen perään. Jopa kahdeksanvuotiaat lapset jonottavat syliin istumista ja halaamista.

Kuva 3: Orpokodin lapsilla on kaipuu syliin

Pääsimme myös toteuttamaan Afrikkalaista kotihoitoa. Menimme keskenämme ainoastaan tulkki mukanamme savimajoista savimajoihin köyhässä kylässä, kyselimme kyläläisten terveydestä, pohdimme mahdollisia diagnooseja ja annoimme terveysvinkkejä. Hankalaksi työn teki ihmisten köyhyys ja se, että emme ole lääkäreitä. Lapsiperheissä saattoi olla käytettävissä vain yhdeksän euroa kuukaudessa. Sillä rahalla ei saa edes yhtä ateriaa päivässä. Meidän siis piti soveltaa sairauksien hoitokeinoja ihmisten varallisuuteen nähden, mikä oli todella haastavaa.

Kuva 4: Kotihoitoa annetaan kierrellen kylissä

Suomessa ja Afrikassa sairaanhoitajan työnkuvissa on paljon eroja. Keniassa sairaanhoitaja ei tee mitään likaisia töitä. Nämä työt kuuluvat omaisille. Jos potilaalla ei ole omaisia, ei kukaan ole korjaamassa ja pesemässä tämän vaatteita tai likaisia lakanoita. Minulla kävi monesti sääliksi potilaita, joilla ei ollut omaisia hoitamassa heitä, ja he olivat ulosteisissa ja pissasissa lakanoissa jo ties kuinka monta päivää. Muutaman kerran vaihdoinkin joidenkin potilaiden lakanat ja tein heille vuodepesut. Potilaat olivat kovin kiitollisia ja kehuivat hurjan paljon. Muut sairaanhoitajat taas katsoivat minua ihmeissään, että miten minä tuollaista jaksoin tehdä.

 

Kuva 5: Pieni potilas tervehtymässä

 

Kuva 6: Äidin ja lapsen yhteinen hetki

Sairaanhoitajaopiskelijat eivät saa ohjausta. Valmiit sairaanhoitajat olettivat, että osaamme jo kaiken - varsinkin kun on valkoihoinen. Muutaman kerran on tapahtunut niin, että sairaanhoitajat ovat vain kadonneet jonnekin ja olemme opiskelijoiden kanssa pyörittäneet osastoa keskenämme. Afrikkaan harjoitteluun tullessa tulee siis olla itsevarma hoitotyön taidoistaan ja kerrata koulussa oppimaansa itsenäisesti. Pitää löytyä rohkeutta ja olla kyky tehdä itsenäisiä päätöksiä. Sairaalassa näkee paljon vääryyttä, julmuutta ja kuolemaa. Pitää siis olla tarpeeksi vahva kohtaamaan tällaisia asioita. Harjoittelu antaa paljon, kun huomaa, että on oikeasti tekemässä tärkeää työtä.

Kuva 7: Hoitotyössä Afrikassa tarvitaan monipuolista osaamista ja rohkeutta

Välineitä ei ole tarpeeksi, joten sairaalassa oppi improvisoimaan. Kaikesta mitä oli käytettävissä pyrittiin muotoilemaan ja tekemään tarvittavia hoitovälineitä. Sairaalassa oppi trooppisista sairauksista paljon ja vastaan tuli myös tauteja, joista on lukenut vain historiankirjoista. Pääsimme myös pitämään seksivalistusta ja jakamaan nuorille perheille slummeihin kondomeja lahjoituksina.

Kuva 9: Äiti ja lapsi arkiaskareissa kylänraitilla

Suomessa sairaanhoitajan työnkuvaan ei kuulu synnytysten avustaminen. Afrikassa Sairaanhoitaja on myös kätilö, vaikka koulutus onkin yhtä pitkä kuin Suomessa. Täällä olenkin päässyt auttamaan useita synnytyksiä heti muutaman synnytyksen observoinnin jälkeen. Synnytyssalissa pitää kuitenkin noudattaa erityistä varovaisuutta, sillä verta saattaa roiskua hyvinkin paljon ja monella synnyttäjällä on HIV.
 

Kuva 8: Lapset olivat innoissaan nähdessään valkoihoisen suomalaisen

Kaikki potilaat ottivat minut aina paremmin kuin hyvin vastaan. Onhan se potilaille once in a lifetime -tilaisuus nähdä valkoihoinen niin läheltä ja päästä jopa juttelemaan tälle. Olin ainut valkoihoinen sairaalassa. Kaikki tuijottivat ja huutelivat perääni. Aluksi se tuntui ahdistavalta, mutta siihen tottui nopeasti. Valkoihoisia arvostetaan suuresti. Suurin osa lapsista on innoissaan valkoihoisen nähdessään ja kikattavat ja supisevat, kun kävelen heidän sänkyjen ohi.

Kuva 10: Sydämeni jäi Afrikkaan ja kokemus rikastutti minua monella tapaa

Kaiken kaikkiaan kokemus oli antoisa ja henkisesti kasvattava. Matka rikastutti maailmankatsomustani ja avasi silmiäni. Opin ymmärtämään erilaisia kulttuureita ja sain kyvyn kommunikoida ilman yhteistä kieltä. Epävarmuus hoitajana vaihtui itsevarmuudeksi. Suomen oloja oppii arvostamaan aivan eri tavoin, kun on nähnyt millaista on elää ilman puhdasta vettä, ruokaa, vaatteita tai kattoa pään päällä. Sydän sulaa, kun nälkää näkevät lapset jaksavat aina vain hymyillä. Kokemus auttoi minua löytämään itseni ja nyt koenkin, että elämäntehtäväni on auttaa heikommassa asemassa olevia ihmisiä.

Kuvat 1 - 10 ottanut Venla

............................................
Kirjoittanut/Takuulla tekemistä!
Venla
Hoitotyön opiskelija, Tampereen ammattikorkeakoulu