27.5.2014

Julkkishaastattelu: Timi Lexikon - Tehkää sitä mistä tykkäätte

Tampereen Monitoimitalo 13:ssa järjestetyssä Urbaanin Musiikin Workhopissa päästiin musiikin tekemisen oppimisen lisäksi kurkistamaan, mistä tapahtuman tähtiluennoitsijana toiminut, savolainen rap-artisti ja musiikintekijä Timi Lexikon ammentaa inspiraationsa ja kuinka hän on päätynyt musiikkialalle.

Timi Lexikon toimi Urbaanin Musiikin Workshopin tähtiluennoitsijana. Kuvaaja: Mira Tähkänen.

Timin musiikissa yhdistyvät eri tyylilajit kuten rap, RnB ja pop. Timi hakee musiikkiinsa vaikutteita hyvin monesta paikasta, soundillisesti ja musiikillisesti kaikesta uudesta ja inspiroivasta, ja mistä nyt sattuu tulemaan hyvä fiilis. Hän kuuntelee myös Queenia ja Fleetwood Macia, eli vaikutteita tulee myös vanhoista klassikoista.

Lapsuuden haaveammattina oli jääkiekkoilija, mutta musa on aina kiinnostanut


Kasiluokalla Juankoskella Timi perusti ensimmäisen bändinsä nimeltään Wrongones, joka teki yhden omakustannelevyn ja muutamia keikkoja. Lukion jälkeen Timi opiskeli TAMKissa, Virtain toimipisteessä digitaalista ääntä ja kaupallista musiikkia. Koulua vastapäätä oli oma studio, jossa tehtiin ensimmäinen soolo-mixtape Kuka on Timi Lexikon?. Siellä on äänitetty myös hyvin pitkälti debyyttialbumi Vähät valitan, joka julkaistiin 2010.

Ajatusta siitä, että musiikkia voisi tehdä myös päätoimisesti työnä, on Timin vaikea paikantaa tiettyyn hetkeen tai aikaan. Merkittäviä hetkiä olivat kuitenkin ensimmäisen levyn julkaisun jälkeen, kun radiosoittoon lähti biisi Reivaa ja etenkin savossa erittäin avosylin vastaanotettu Huasteleppa Levveemmin -musiikkivideo. Koulun jälkeen hän työllistyi musa-alalle, Sonylle digi-puolelle, jossa pari vuotta vierähti tehden erilaisia töitä. Timi on ollut aikaisemmin töissä mm. mansikanpoimijana, kaupan alalla, päiväkodeissa, tehtaissa ja postinjakajana. Hänen vanhempansa ovat pitäneet huolen siitä, että töissä on oltu joka kesänä.

Workshopin lopuksi nähtiin Monitoimitalo 13:n Stage valoefekteineen käytössä, kun Timi veti keikan. Kuvaaja: Mira Tähkänen.

Inspiraatio voi tulla ihan mistä vaan


Timi kertoo, että Heimoi-biisin idea lähti sähköpostiviestistä, joka alkoi sanoilla hei ja moi. Sanojen pyörittelyn jälkeen lopputulos oli, että se voi tarkoittaa kahta tervehdystä tai kahta heimoa. Yhden biisin hän on jopa kirjoittanut tv-sarjasta, jota ei ollut koskaan katsonut, mutta koska kaveri oli sarjasta niin fiiliksissä, biisi syntyi. Oudoin inspiraation lähde tuli Koti on siellä-biisille. Timillä oli pitkään ollut mielessä savolaisuudesta kertovan biisin tekeminen. Suihkussa shampoot päässä hän sai ajatuksen kertosäkeestä, meni shampoot päässä kirjoittamaan sanat ylös koneelle ja lauloi kännykän tallennusapplikaatioon melodian, ettei se pääse unohtumaan. ”Pakko tallentaa heti, sillä muuten ajatus olisi karannut”, hän kertoo nauraen. Timi Lexikon pyrkii kehittämään itseään artistina ja varsinkin biisien tekijänä koko ajan, mikä ilmenee siten, että hän pyrkii kirjoittamaan paljon ja monipuolisesti.

Timi kannustaa nuoria tekemään sellaisia, asioita, joista tulee hyvä fiilis. Kuvaaja: Mira Tähkänen.

”Tehkää sitä mistä tykkäätte! Uskon että ihminen on onnellisimmillaan sillon kun se tekee sitä mistä tykkää eniten.”

Timi antaa neuvona musiikin tekemisestä haaveileville, että täytyy pitää hauskaa ja tehdä sitä, mikä itsestä tuntuu hyvältä. Täytyy uskoa omaan hommaan, jos on joku hyvä idea. Ei pidä lannistua, varsinkaan jos joku tulee sanomaan, ettei voi tehdä sellaista mitä ei ole ennen tehty - sillä ei ole mitään merkitystä.

Urbaanin Musiikin Workshop huipentui Timi Lexikonin akustiseen keikkaan. Kuvaaja: Henna Nastolin.

Timi itse seurasi lukion jälkeen fiilistä, että musan tekeminen on hauskaa ja mietti, voisiko musan tekeminen kantaa ammatiksi asti. Hän ei päässyt ensimmäisellä hakukerralla kouluun, vaan vasta toisella. Välivuotena Timi kävi intin ja mietti, mitä voisi tehdä paremmin, että pääsisi kouluun toisella yrittämällä. Viestinä ilman koulutuspaikkaa jääville nuorille Timi antaa neuvon: ”Ihan mikä tahansa, mikä tuntuu hyvältä itsestä, sitä kannattaa jatkaa. Hyville tyypeille, jotka osaavat hommansa, löytyy aina kysyntää.”


Kirjoittanut/Takuulla tekemistä!
Henna Nastolin
Hoitotyön opiskelija, Tampereen ammattikorkeakoulu

Kirjanpitäjä kertoi Sanssista – tuttu kaveri löytyi töihin

Doe tutkimusmatkalla Sanssi-kortin maailmaan 4/4:

Löydettyäni oikeasti Sanssi-kortin avustuksella työskentelevän nuoren mieleni avartui - periaatteessa. Kyseessä ei ole mikään haamuläppä, jota heitellään antamaan nuorisolle jonkunlaista turvaa tulevaisuuden varalle, vaan se on ihan oikea asia. Asia, josta on hyötyä nuorelle työllistymiseen.

Haastattelin viimeksi Samulia, VirKoneistus-yrityksen nuorta työntekijää. Samuli työskentelee Sanssi-kortin avulla, mutta todellisuudessa kortti ei ole näkynyt mitenkään hänen elämässään. Hän pääsi töihin sen avulla, mutta Sanssi-kortti on hänelle yhtä kuin näkymätön. Sen vuoksi tarvitsin toisenkin mielipiteen kortista ja menin suoraan Samulin työnantajan, Hannu Suhosen, puheille. Toivoin hänen antavan enemmän valoa ja ymmärrystä Sanssi-korttiin.

Hannu luotsaa juuri vuoden ikään päässyttä VirKoneistus-nimistä yritystä, jonka leipälajina on alihankintakoneistus. Hannu pisti yrityksen itse pystyyn ja työntekijöinä hänellä on aiemmista kuvioista tuttuja tyyppejä - Samuli mukaan lukien.

VirKoneistus Oy on metallin alihankintayritys Virroilla. Kuvaaja: Laina.

Heti keskustelun kärkeen käy ilmi, ettei Hannu tiedä kortista kovin paljoa Samulia enempää. Hannulle hänen kirjanpitäjänsä oli kertonut Sanssi-kortista, jonka avulla nuoren palkatessaan yrittäjä saa avustusta eli palkkatukea valtiolta. Hannu täytti lomakkeen, vei sen TE-toimistoon, ja se siitä.

Hannu kehuu Sanssi-korttia hyväksi työvälineeksi, jonka avulla nuoria saadaan työllistettyä. Se on oiva apu erityisesti uuden yrityksen etsiessä jalansijaa. Hän kuitenkin ihmettelee kortin lähes totaalista näkymättömyyttä. Ilman kirjanpitäjää hän ei olisi kuullut kortista ja sen myötä tulevasta palkkatuesta. Hannu pohtii, miksi Sanssi-korttia ja palkkatukea ei mainosteta näkyvämmin. Hän ei ole kuullut muista yrityksistä, joilla olisi korttilaisia työntekijöinä.

Keskustellessa nousi myös esiin Sanssi-kortilla luvattujen palkkatukien epätasainen maksaminen työnantajalle, mikä on harmillinen asia. Palkka on maksettava kuitenkin säännöllisesti joka kuukausi.

Haastattelun voi tiivistää hyvin muutamaan lauseeseen. Sanssi-kortti on hyvä ja hyödyllinen asia, jonka avulla nuoria saadaan työelämään. Kortista tiedetään kuitenkin vähän. Tämän asian olen huomannut omissa tutkimuksissani ja se sai varmistuksen Samulin ja Hannun kanssa käymissäni keskusteluissa.

Onkin aika lähettää päättäjille palautetta tietoisuuden lisäämiseksi kortin osalta. Mainoksia paikallisiin lehtiin, jotta ihmiset oikeasti tiedostavat Sanssi-kortin olemassaolon, kuten Hannu asian mainitsi. Yhdyn tähän mielipiteeseen täysin! 
Sanssi-kortin näkyvyyttä pitäisi parantaa. Kuvaaja: Doe.


Kirjoittanut/Takuulla tekemistä!
Doe
Virtain toimipiste, Tampereen ammattikorkeakoulu
Ylä-Pirkanmaa

Monitoimitalo 13:ssa tapahtuu: Urbaanin Musiikin Workshopista avaimet tähteyteen

Tampereen Koskipuiston laitamilla pääpaloasemaa vastapäätä sijaitsee Tampereen kaupungin nuorisopalveluiden toimintakeskus Monitoimitalo 13, jonka viidestä kerroksessa löytyy monenlaista tekemistä kaikenikäisille. Talosta löytyy sekä viihtyisiä oleskelutiloja että mahdollisuuksia ohjattuun harrastustoimintaan. Toiminta ja tilat ovat pääasiassa tarkoitettu 7 - 29 -vuotiaille, mutta Monitoimitalossa järjestetään ohjattua toimintaa muunkin ikäisille.

Monitoimitalo 13 sijaitsee Koskipuiston laidalla Hotelli Tammerin kupeessa. Kuvaaja: Telma Rivinoja.

Monitoimitalossa järjestetään myös erilaisia tapahtumia, joista loistavana esimerkkinä toimii juuri ennen pääsiäistä järjestetty Urbaanin Musiikin Workshop. Tapahtuman järjestäjinä toimivat Tampereen ammattikorkeakoulun digitaalisen äänen ja kaupallisen musiikin toisen vuoden opiskelijat Mikko Kaartoluoma, Petja Virikko ja Lauri Kaski Virtain toimipisteestä. Urbaanin Musiikin Workshop järjestettiin osana heidän tapahtumatuottamisen opintojaan. Tapahtuma oli maksuton ja koostui kolmesta työpajasta, joissa opetettiin nuorille musiikin tekemisen alkeita. Workshop levittäytyi kolmoskerroksen kädentaitopajoja sekä ykköskerroksen kahvilaa lukuunottamatta ympäri Monitoimitalo 13:n monipuolisia tiloja.

Monitoimitalo 13:n Stage valmiina vastaanottamaan workshop-osallistujat. Kuvaaja: Henna Nastolin.
Osallistujat kiersivät pienissä ryhmissä kolmessa eri työpajassa. Kuvaaja: Henna Nastolin.

Ensimmäisessä työpajassa tutustuttiin musiikin tekemisen peruselementteihin

Ensimmäinen paja järjestettiin Medialoungessa, josta löytyy nykyaikainen kalusto erilaisten medioiden, kuten kuvan, äänen ja videon tekemiseen. Paja käsitteli digitaalista ääntä ja musiikin tuottamista, jossa tapahtuman järjestäjät Mikko, Petja ja Lauri kertoivat aluksi, mitä ääni on ja kuinka se muodostuu. He kertoivat, että urbaanin musiikin tekemisessä hyödynnetään erilaisia laitteita (Mac, PC ja jopa tablettia), joilla voi tehdä musiikkia. Järjestäjät kertoivat omia käyttökokemuksiaan musiikin tekemisessä käyttämistään ohjelmista (Garage band, Logic, Pro Tools..). Tietokoneen ja ohjelman lisäksi tarvitaan kaiuttimet, kuulokkeet, äänikortti sekä mikrofoni. Jos haluaa panostaa ääneen ja laatuun huolella, kannattaa huoneen akustiikkaan kiinnittää huomiota, jotta ääni ei lähde kaikumaan. Musiikin tekemiseen ei välttämättä tarvita mitään erityisiä musiikillisia taitoja - riittää, että kuuntelee ja kokeilee mikä kuulostaa hyvältä.

Ensimmäisessä pajassa osallistujat pääsivät kokeilemaan musiikin tekemistä. Kuvaaja: Mira Tähkänen.

Biisi saa alkunsa aina jostakin ideasta, joko jostakin omasta tai sitten lainataan jonkun toisen jo tekemää materiaalia - vaikka leikataan siitä osa, jolloin puhutaan sämpläyksestä. Sämpläys sai aikaan keskustelua pajassa ja osallistujien joukosta kuuluikin pian kommentti: ”kaikki musiikki täytyisi tehdä itse”. Kuitenkin huippuluokan musiikintekijät rapakon takaakin ”lainaavat” jo olemassa olevaa materiaalia. Tästä saatiin esimerkki, joka olikin aika mielenkiintoinen. Ensin kuunneltiin biisiä ja huomio täytyi kiinnittää biisin taustaan. Eristettiin biisistä kaikki ylimääräinen pois ja rinnalla soitettiin vanhaa klassikkoa. Klassikosta oli ”lainattu” 3-5 sekunnin mittainen pala, joka oli uudessa biisissä monistettu toistumaan repeatilla. Tästä oli saatu uuteen biisiin valmis pohja. Pajassa tuli esille, että kun raakaversio biisistä on valmiina, se kannattaa antaa jollekin toiselle miksaukseen ja masterointiin, koska ne ovat hankalia vaiheita.

Studiossa myös vasta-alkajat pääsevät äänittämään


Studiossa nuorten bändit pääsevät äänittämään musiikkiaan. Kuvaaja: Henna Nastolin.
Toisessa pajassa päästiin tutustumaan Monitoimitalon upeaan musiikkistudioon, jossa nuoret saivat esittää kysymyksiä studioon liittyen. Studio on akustisesti täysin äänieristetty, joten edes vieressä olevan palolaitoksen äänet eivät kuulu sisälle. Erikoista studiossa oli, että bändi-iltoina voidaan äänittää suoraan Stagen lavalta materiaalia aina DVD:ksi asti. Studio on käytännössä tarkoitettu niille nuorille (13 - 29 -vuotiaille), joilla on vähän tai ei ollenkaan kokemusta studiotyöskentelystä. Eniten studion asiakasryhmänä on käynyt räppäreitä, jotka tuovat mukanaan oman taustamusiikkinsa, mutta hiljattain oli käynyt kokonainen bändikin äänittämässä materiaalinsa.

Studiosta löytyy kunnon äänityslaitteet. Kuvaaja: Mira Tähkänen.
Stageltakin löytyy miksauskalustoa. Kuvaaja: Henna Nastolin.

Kolmas työpaja tarjoili arvokasta käytännön tietoa suoraan artistilta


Kolmannessa pajassa oli tähtiluennoitsijana rap-artisti Timi Lexikon, joka puhui musiikin tekemisestä omien kokemustensa kautta. Workshop huipentui Monitoimitalo 13:n Stagella, jossa nautittiin Timin akustisesta keikasta. Tapahtuman tiimellyksessä Timi kertoi Takuulla tekemistä! -poppoolle omista taustoistaan ja inspiraation lähteistään - niistä lisää myöhemmin videon ja blogitekstin muodossa, joten stay tuned!

Tapahtuma päättyi Timi Lexikonin akustiseen keikkaan. Kuvaaja: Mira Tähkänen.

Urbaanin Musiikin Workshopin projektipäällikkö Mikko Kaartoluoma kertoi jälkikäteen ajatuksiaan illasta ja oli tapahtumaan erittäin tyytyväinen sekä lupaili, että mahdollisesti tulevaisuudessa järjestettäisiin workshop uudelleen. Yleisö oli myös tyytyväinen tapahtumaan ja toivoi, että se laajenisi vaikka ihan koko viikonlopun mittaiseksi!


Kirjoittanut/Takuulla tekemistä!
Henna Nastolin
Hoitotyön opiskelija, Tampereen ammattikorkeakoulu

26.5.2014

Sattumalta töihin

Työharjoittelusta työelämään 4/4 - Tanjan tarina

Rakkaalla media-alallamme on ollut paljon pulaa työpaikoista. Syy ei niinkään ole mielestäni mediapainotteisten yritysten vähäisyys, vaan enemmänkin työntekijöiden paljous. Moni valmistuu media-alan osaajaksi, mutta osa jää valmistumisen jälkeen työttömäksi tai joutuu siirtymään täysin eri alalle.

Seuraavaksi arjen sankariksi nostan luokkatoverini, Tanjan, joka pääsi omien sanojensa mukaan sattumalta töihin.

Viimeinen haastatteluni tapahtui puhelimen välityksellä. Puhelimeen vastasi pirteä 25-vuotias Tanja. ”En kyl tiiä voinko vastata näihin kysymyksiin, ku oot pari minuuttii myöhässä”, hän naurahtaa omaan innokkaaseen tapaansa.

Tanja ei lukion jälkeen osannut päättää, mikä häntä oikeastaan kiinnostaisi. Kolme vuotta hän pähkäili mihin lähtisi opiskelemaan, kunnes yläasteajan mielenkiinto heräsi taas henkiin.

”Mä olen oikeestaa hakenu yheksän eri alan kouluun. Muun muassa hain optikoksi, nukketeatteriin, eläinten hoitajaks ja leipuriksi”, hän nauraa.

Moneen paikkaan tuli haettua, mutta palo päästä media-alan hommiin roihusi muita kirkkaammin. Loppujen lopuksi Tanja haki Tampereen ammattikorkeakouluun Virroille.

”Nyt on sitten ammattikorkeakoulututkinto taskussa kohta. Toivottavasti. Vielä olisin lähössä vaihtoon syksyllä, mutta pian pitäis valmistua”, hän nauraa ääneen.

Opiskelun ohessa Tanja työskentelee Yle Viihteellä nettitoimittajana. Työnkuvaan kuuluu nettisivujen päivittäminen ja sosiaalisen median, mm. Facebookin ja Twitterin, pyörittäminen. Tanja kiteyttää vielä yleisesti työnkuvansa “sellaiseksi netissä toimittamiseksi”
 
Tanja on päässyt unelma-alalleen hommiin.
 
Työpaikka tuli sattuman kaupalla Tanjalle. Aiemmin hän oli ollut suorittamassa työharjoittelua Ylen Lasten toimituksessa. Siellä vierähti viisi kuukautta ja pari viikkoa ennen harjoittelun loppua käytävällä kävellessään häneltä kysyttiin, olisiko hän kiinnostunut työstä. Tuolloin oli juuri vapautunut paikka Viihteen toimituksessa, ja Tanjan ahkeruus harjoittelussa oli kiirinyt läpi toimitusten aina Yle Viihteen pomon korviin. Seuraavana päivänä innokkaan harjoittelijan korviin kantautui ilouutinen - paikka olisi hänen. ”Oli sellanen sattuman kauppa, mut uskon et harjottelusta oli paljon apua”, Tanja toteaa.

Tanja pohtii hetken aikaa kysymystäni nuorten työllistymisestä ja huomauttaa sen olevan aika kinkkinen. Hän miettii tilastollisesti nuorten työttömyyttä ja myöntää sen olevan aika kurjalla tasolla. Kuitenkin positiivinen neitokainen sanoo olevansa optimistinen tilanteen suhteen.

”Uskon että ollaan menossa parempaan suuntaan. Ainakin omassa lähipiirissäni nuorilla on asenne kohdallaan työntekoon”, hän toteaa.

Tanja uskoo nuorten olevan ahkeria eikä stereotyyppisesti sossupummeja ja laiskoja. Hän harmittelee myös sitä, kuinka monet nuoret laittavat hakemuksia useisiin kymmeniin paikkoihin eivätkä pääse edes haastatteluihin. ”Yrityksetkii sais olla paljon avoinmielisempiä. Nuorisolla on kuitenkii paljon mitä tarjota, vaik niillä ei viel sitä työkokemusta oo.” Tanjan mielestä nuorilta saa paljon uusia ideoita, ja yritysten tulisi olla rohkeita ja käyttää nuorta työvoimaa, jota on paljon tarjolla.

Näihin iloisiin ja rohkaiseviin tunnelmiin päätän oman haastattelusarjani. Olen päässyt tutkimaan monenlaisia mielipiteitä ja ajatusmaailmoja nuorten työttömyydestä ja työnteosta.

Syytteleviä sormia en rupea osoittelemaan nuorisolle tai yrityksille vaan haluan molemmille osapuolille sanoa näin: Rohkeasti vaan! Hakekaa ja olkaa aktiivisia ja uskaltakaa ottaa riski nuorten kanssa. Ilman työtä ei tule työkokemusta.


Kirjoittanut/Takuulla tekemistä!
Milja
Virtain toimipiste, Tampereen ammattikorkeakoulu
Ylä-Pirkanmaa

Kun yksi vuoro muuttuu yli neljäksi vuodeksi

Työharjoittelusta työelämään 3 /4 - Sannan tarina

Järjestään olen kuullut haastateltaviltani nuorten olevan innokkaita tekemään töitä. Seuraavassa haastattelussa lähestytään aihetta toisesta näkökulmasta. Suomi on surullista kyllä yksi johtavista alkoholia kuluttavista maista. Miltä nuorten reippaus ja aktiivisuus näyttävät baarimikon silmin?

Sanna (23) kertoo lähteneensä peruskoulusta ammattikouluun tarjoilijaksi, koska silloin hänen siskonsa oli eräässä baarissa töissä. Mitä isosisko edeltä, sitä pikkusisko perästä. Opiskelujen loputtua nuori neiti siirtyi ruokaravintolaan kesäksi työhön. Kesän lähestyessä loppuaan Sannan opiskeluaikaisesta harjoittelupaikasta otettiin häneen yhteyttä.

”Pyydettii yks vuoro tekemään ja sen jälkeen minulle ilmoitettiin, että olis vuorolistassa enemmänkii vuoroja.” Sanna muistelee hymyillen. Tuosta hetkestä on nyt kulunut neljä ja puoli vuotta. Sanna uskoo omalla työpanoksellaan olleen vaikutusta työpaikan saantiin: ”Kyllä sillä oli arvoa, kun kerran oli jo tottunut työskentelemään paikassa ja ties miten hommat hoituu työpaikalla.”

Jatkokoulutusta Sanna ei ole ikinä miettinyt. Tämä siksi, ettei hän oikeastaan tunne sitä tarpeelliseksi. Samaa työtä hän tekisi, vaikka olisikin esimerkiksi restonomi- tai baarimestarikoulutus alla. Tämän alan hommia voi tehdä ilman papereitakin.
 
Sanna on tyytyväinen baarimikon hommiin. Kuvaaja: Milja.

Baarimikkona Sanna näkee useita työttömiä nuoria notkumassa baarissa, hänen sanoin, “juomassa sossurahoja”. Sanna ei halua yleistää kaikki nuoria samaan kastiin, mutta huomauttaa kuitenkin surullisesti, että näitäkin on. Hänen näkemyksensä juuri näistä nuorista on, että he vieroksuvat työntekoa. Moni nuori ei löydä omanlaistaan työtä ja he lopettavat nopeasti epämiellyttävät työt.

Tiedustelin hänen mielipidettään siitä, miten nuorten työllistymistä voisi kehittää.

”Tota… en minä tiiä. Kysyppä joku toinen!”, hän naurahtaa viitaten televisiosarja Putouksen hahmoon. Hetken mietittyään hän kuitenkin toteaa, että hänellä on pari ystävää, jotka ovat päässeet mieluisiin työpaikkoihin Kelan työharjoittelutuen avulla.

Sannan mielestä olisi tärkeää, että nuoret saataisiin kiinni työelämään. Jos TE-toimiston kautta voitaisiin tarjota fiksuja paikkoja nuorille, työn teko tuntuisi kivalta ja nuoret huomaisivat työn merkityksen. Sanna vielä pyysi minua lopettamaan kirjoitukseni näin: “Ei muuta”.


Kirjoittanut/Takuulla tekemistä!
Milja
Virtain toimipiste, Tampereen ammattikorkeakoulu
Ylä-Pirkanmaa

Lyhyellä matikalla työnjohtajaksi

Työharjoittelusta työelämään 2/4 - Eetun tarina

Edellisessä kirjoituksessani kävin läpi Riikan taipaleen kahden ammattitutkinnon voimalla vakituiseen työpaikkaan. Riikalla oli valmiiksi ammatti, jonka luulisi auttavan jonkin verran asiaa, mutta lisäkoulutus oli paikallaan. Entä jos lähtökohtana ovat lukion paperit?

Seuraavaksi haastatteluun pääsi ylioppilaaksi kirjoittanut Eetu.

Tässä kohtaa haluaisin huomauttaa Eetun olevan oma veljeni. Valmistuin itse tarjoilijaksi vuonna 2008 ja veljeni sai suoritettua lukion neljässä vuodessa. Tämän takia meidän valmistumisjuhlamme pidettiin samaan aikaan.

Sukuni on hieman vanhoillinen, eivätkä kaikki martat oikein ymmärtäneet tarjoilijan ammattiani tai miksi ihmeessä olin halunnut tarjoilijaksi. Veljeni huomattua marttojen ahdistelun aiheesta hän tokaisi: ”Milja sentää valmistu ammattii, minä kuitenkii työttömäks.”

Eetu on omien sanojensa mukaan lähtenyt peruskoulusta lukioon, josta hän päätyi lyhyen matikan ja yhden fysiikan kurssin turvin rakennusinsinööriksi. Kun utelin miksi juuri tämä ala kiinnosti, hän naurahti ja sanoi ettei osannut muuta: ”En minä tienny mitää muuta nii en hakenukkaa muualle.” 

Eetu. Kuvaaja: Milja.
Lapsuudesta asti Eetu on tehnyt milloin minkäkinlaista työtä isänsä rakennustyömailla, joten rakennusala tuntui luonnollisimmalta vaihtoehdolta.

Insinööriopintojen koulumenestys oli kiikun kaakun ensimmäisen vuoden aikana. ”Ensimmäinen vuos meni reisille, sitten lähin vuodeks inttii ja sitten tais mennä vähän paremmin” Eetu huomauttaa irvistäen. Tällä hän viittaa aikaiseen valmistumiseensa. Opintojen kesto on neljä vuotta, mutta Eetu valmistui neljä kuukautta etuajassa.

Nykyään Eetu toimii työnjohtajana NCC:llä. Töihin hän päätyi työharjoittelun kautta, joka poiki saman tien kesätyöpaikan. Kesätyöt jatkuivat marraskuulle, jonka jälkeen Eetulle sanottiin, että heti kun valmistut on sinulle töitä - ja jos voisit valmistua helmikuussa.

”Tein varmaa liikaa ylitöitä nii sitte valittii oikeisii töihi”, Eetu huomauttaa ja vinkkaa silmää.

Nuorten työllistymisestä Eetu puhuu varautuneesti. Hänen mielestään hyvälle työntekijälle löytyy aina töitä. Tietysti työnsaantia vaikeuttavat, varsinkin rakennusalalla, yritysten yt-neuvottelut. ”Mutta edelleen minun mielestä hyvät miehet saa aina töitä....tai naiset” Eetu hymähtää. Hänen mukaansa omalla aktiivisuudella pääsee pitkälle. Esimerkiksi hän kertoo yhden kesän, jolloin hän itse lähti Nurmijärvelle töihin: ”Soitin yhden elementtitehtaan johtajalle, että löytyykö töitä ja sieltä sanottiin että no Nurmijärvellä olis, lähetkö sinne?”


Kirjoittanut/Takuulla tekemistä!
Milja
Virtain toimipiste, Tampereen ammattikorkeakoulu
Ylä-Pirkanmaa

Kahdella ammattitutkinnolla eteenpäin

Työharjoittelusta työelämään 1/4 - Riikan tarina

Yle uutisoi viime joulukuussa nuorten työttömyyden kasvusta. Nuorisotakuusta huolimatta alle 30-vuotiaita työttömiä oli noin 40 000. Tämä on hälyttävää, sillä määrä oli kasvanut 2012 vuodesta 6500 työttömällä.

Miksi meillä on niin paljon työttömiä nuoria?

Olen kuullut elämäni aikana vanhemman kansan syyttävän nuorisoa selkärangattomuudesta sekä laiskuudesta. Voiko tämän allekirjoittaa?

Tulevissa blogikirjoituksissani tulen haastattelemaan neljää eri alalla työskentelevää nuorta, jotka ovat jokainen päätyneet työelämään koulun työharjoittelun kautta. Ensimmäiseksi tutustumme Riikkaan.


Riikka (25) opiskeli  vaatetusalan artesaaniksi ammattikoulussa, josta hän valmistui vuonna 2008. Opiskelun päätyttyä hän siirtyi aina yhdestä työpaikasta toiseen Kelan harjoittelutuella. Jonkin aikaa työskenneltyään hän huomasi työn saannin olevan haastavaa ilman lisäkoulutusta, joten hän lähti sitä hakemaan.

Riikka. Kuvaaja: Milja.

”Tuntuu että tällä aikaisemmalla koulutuksella ei saanu töitä, joten aattelin että uusi ammatti vois edes auttaa työn saantia.” Riikka kertoo.

Riikka suoritti myynnin ammattitutkinnon keväällä 2013. Kevään aikana Riikka haki työharjoitteluun Prismaan, jossa hänen oma-aloitteisuutensa ja reippautensa oli eduksi. Harjoittelun seurauksena työpaikalta pyydettiin Riikkaa jäämään kesän ajaksi. Kesän lehtien muututtua keltaisiksi ja punaisiksi nuorta työntekijää pyydettiin jäämään töihin vielä joulukuuhun asti, jotta vakituiset työntekijät voisivat pitää lomansa.

”Sitten vuodenvaihteen jälkeen vakituisen sopimuksen kirjoitin”
, Riikka sanoo hymyillen.

Nykyään Riikka työskentelee Prismassa kodin ja vaatetuksen puolella. Työtehtävikseen hän kuvailee siivoamisen, hyllyttämisen ja asiakkaiden auttelemisen. Tällaisia töitä mitä nyt asiakaspalveluun kaupassa kuuluu.

Tiedustellessani Riikan omaa näkemystä nuorten työttömyydestä, hän kertoi ettei oikeastaan ole mitään mieltä asiasta. Hänen kuulemansa mukaan yritykset lähtevät mieluusti hakemaan nuoria kokemattomia työntekijöitä, joten toivo nuorten työllistymisestä on olemassa!


Kirjoittanut/Takuulla tekemistä!
Milja
Virtain toimipiste, Tampereen ammattikorkeakoulu
Ylä-Pirkanmaa

25.5.2014

Sanssilla vakiduuniin jo parikymppisenä

Doe tutkimusmatkalla Sanssi-kortin maailmaan 3/4:

Jos maailma olisi täydellinen paikka, kaikille kävisi kuten Samulille.

Lähtiessäni etsimään Sanssi-kortilla työskentelevää nuorta pelkäsin edessä olevan pitkäkin urakka. Kortin nettinäkyvyys nuorten piirissä oli lähes nolla, joten se ei ainakaan nostanut odotuksiani.

Mutta hei, toisin kävi! Nuori löytyi alta aikayksikön. Kaiken lisäksi pääsin jututtamaan häntä ja selvittämään, miten hän pääsi töihin Sanssi-kortilla. Vai oliko kortilla osuutta asiaan ollenkaan?

Etsinnän tuloksena löytyi parikymppinen Samuli Kellomäki. Hän työskentelee VirKoneistus-nimisessä yrityksessä, joka on erikoistunut tuottamaan koneistuspalveluita. Tarkemmin en asiasta tiedä, mutta muttereita ja metalliputkia siihen liittyy. 
Samuli Kellomäki sai Sanssi-kortin avulla töitä VirKoneistuksesta.

Valmistumisen jälkeen vakituiseen työhön


Jutellessani Samulin kanssa selvisi, että hän on juuri valmistunut ja päässyt lähes saman tien vakityöhön. Siinä eivät kaikki hänen ikäisensä onnistu. En edes itse voi sanoa samaa! Työn saaminen meni Samulilla niin kuin parhaimmassa tapauksessa sen toivoo menevän: Samuli valmistui levyseppähitsaajaksi, ilmoittautui työnhakijaksi, odotti muutaman viikon ja sitten hänet pyydettiin töihin - vakituiseksi. Not bad, not bad.

Samuli työn touhussa.

Työnantaja oli tuttu Samulille jo työharjoittelujen ajalta. Tämä varmasti vaikutti duunipaikan saamiseen. Hän oli todennäköisesti antanut itsestään mairittelevan kuvan harjoittelussa, koska duuni napsahti. Nyt hän on työskennellyt yrityksessä jo useamman kuukauden ja pitää paikkaa ja työtovereita erinomaisina.

Sanssi toi työpaikan Samulille


“Asiat vain tapahtuivat. Sanssi-kortista olin kuullut joskus jossain, mutta ei mitään kummempaa”, Samuli kertoo.

Kaveriporukassa siitä ei ole ollut puhetta, vaikka kaikki hänen kaverinsa eivät ole työpaikkaa saaneetkaan. Jos Sanssi-kortti ei ole työnhakijan huulilla, niin voisiko kyse ollakin enemmän työnantajalle tärkeästä asiasta?

Samulin kanssa juttelemisen jälkeen on ilmiselvää, että tarvitsen myös toisen osapuolen, työnantajan, mielipiteitä asiasta. Haluan kuulla millainen houkutin Sanssi-kortti oli hänelle Samulin palkkaamisessa. Vaikuttiko se asiaan mitenkään? Oliko Samuli muuten vaan niin hyvä tyyppi, että hänet oli hyvä napata mukaan talliin?
Jos maailma olisi täydellinen paikka, kaikille kävisi kuten Samulille. Näin ei valitettavasti ole. Samuli on kuitenkin hyvä esimerkki, että työllistyminen voi olla mahdollista - sinullekin!


Kirjoittanut/Takuulla tekemistä!
Doe
Virtain toimipiste, Tampereen ammattikorkeakoulu
Ylä-Pirkanmaa

Kuvat/Takuulla tekemistä!
Laina
Virtain toimipiste, Tampereen ammattikorkeakoulu
Ylä-Pirkanmaa

Kesätöitä metsästämässä rekrytapahtumassa Virroilla

Perjantaina 7.3.2014 vietettiin Virroilla TE-toimistolla OPTIO-rekrytapahtumaa. Tapahtuma oli suunnattu työnhakijoille ja eritoten paikalle odotettiin nuoria. Paikan päällä oli runsas joukko paikkakunnan firmoja edustettuna muun muassa Nuorisokeskus Marttinen, Finncont, Virtain kaupunki, TE-toimisto, TAMK, Liljanne-koti, Ainala ry, Rantaterassi Baarpuuri sekä Takuulla tekemistä! -projekti.

Tapahtumassa kohtasivat kesätöitä hakevat nuoret ja kesätöitä tarjoavat firmat. Tunnelma paikan päällä oli rento ja mukava. Nuoret kyselivät yllättävän paljon työnantajilta työpaikoista mikä oli positiivista. Kynät sauhuten he kirjoittivat työhakemuksia firmoille. Kiinnostusta kesätöitä kohtaan tuntui riittävän.

Kyselin muutamien nuorten ajatuksia opinnoista ja kesätöistä. Eräät pojat kertoivat, että suunnitelmat olivat erittäin selkeät: yläaste kunnialla loppuun, sitten kesätöihin ja syksyllä jatko-opintoihin Ähtärin ammattioppilaitokseen. Nuori mies kyseli yritysten nimiä, joista voisi kysellä opintoihin liittyvää harjoittelupaikkaa. Hän kertoi opiskelevansa TAMKissa Tampereen toimipisteessä. Tyttöduo etsi kesätöitä ainakin osaksi kesää. Kuulemma lomaakin halusivat hieman viettää. Mutta kumminkin se oman rahan tienaaminen oli heillä mielessä ja rahareikiäkin kuulemma löytyi.

Eihän töitä sentään kuivin suin tarvinnut kysellä, vaan tarjolla oli kahvia, mehua ja keksiä. Niin, ja karkkeja unohtamatta. Niitä näkyi olevan melkein jokaisella esittelijällä pöydällään.

Tilaisuus oli onnistunut ja paikan päällä kävi näiden kahden tunnin aikana paljon nuoria. Päivän anti oli puolin ja toisin antoisa. Täällä oikeasti kohtasivat työnhakijat ja työnantajat. Tilaisuus auttoi nuoria kesätöiden hakemisessa, koska heidän oli helpompi kohdata työnantajat kasvotusten ja esitellä itsensä. Ja tällä tavalla paikkakunnan nuoriso tuli tutummaksi myös työnantajille.


Kirjoittanut/Takuulla tekemistä!
Hansu
Virtain toimipiste, Tampereen ammattikorkeakoulu
Ylä-Pirkanmaa

Virroilla katseltiin tulevaisuuteen

Kevään yhteishaun toiseksi viimeisenä päivänä katseltiin tulevaisuuteen Virroilla Tredun toimipisteessä. Paikan päällä Tredun opinto-ohjaaja Soili Ykspetäjä esitteli eri mahdollisuuksia hakeutua ammatilliseen koulutukseen. Oli mukavaa, kun paikalla oli myös oppilaitoksen oppilaita, jotka kertoivat omista opinnoistaan.

Allekirjoittaneelle jäi mieleen erityisesti kommentti ”koulusta valmistuvat vartijat työllistyvät heti”. Turvallisuusalalla on siis kysyntää nyt. Hienoa! Lähihoitajaksi opiskelevat nuoret tekivät töitä jo koulun ohessa, eli kysyntää työelämässä oli myös heillä.

Yleisölle esiteltiin TAMKin opiskelijoiden tekemät esittelyvideot eri suuntautumisvaihtoehdoista, joita Tredun Virtain toimipiste tarjoaa nuorille. Videot olivat mukaansatempaaviaa ja hienosti rakennettuja kokonaisuuksia.

TAMKin viestinnän opettaja kertoi ammattikorkeakoulun tarjoamista vaihtoehdoista sekä aikuisille suunnatuista kursseista. Tarjolla oli muun muassa ukulelen soiton opettelua sekä 3D-piirtämistä – mielenkiintoista.

Mukana menossa oli myös Takuulla tekemistä! -projekti. Esittelimme projektin tavoitteet sekä kerroimme blogista ja YouTube-videoista. Kävimme myös kurkkaamassa olemassa olevia blogitekstejä.

Paikalla oli myös TE-toimiston sekä Virtain kaupungin ja Nuorisokeskus Marttisen edustajia.

Lopuksi oli yhteistä jutustelua nuorten ja paikalla olevien aikuisten kesken. Keskustelua käytiin kovasti puolin sekä toisin. Muutama ideakin kirjattiin ylös odottamaan tulevaisuutta. Hyviä kannanottoja ja kommentteja tuli nuorten puolelta. Iltapäivästä jäi hyvä maku myös allekirjoittaneelle.


Kirjoittanut/Takuulla tekemistä!
Hansu
Virtain toimipiste, Tampereen ammattikorkeakoulu
Ylä-Pirkanmaa

5.5.2014

Tyttöjen Talo: Come as you are

“ARGH! Hei olisko joku hyvä matikassa?”
Käyn katsomassa millanen tehtävä olisi tarjolla – geometriaa – joo not this time. Onneksi tällä kertaa en olekaan koulunkäyntiavustajan hommissa, vaan olen tullut tutustumaan Tampereen Tyttöjen Taloon, joka on juuri muuttanut uusiin tiloihin Keskustorille.

Tästä sisään ja kolmanteen kerrokseen!

Talossa parveilee tyttöjä 18 vuoden molemmin puolin. Osa on nenä kiinni oppikirjoissa, jotkut ottavat toisistaan mittaa Trivial Pursuitissa. Toiset vain juttelevat keskenään. On avoimen toiminnan hetki, jolloin työntekijät ja talossa käyvät tytöt viettävät aikaa yhdessä miten parhaaksi näkevät. Jonain toisena päivänä olisin saattanut nähdä vaikkapa leffan katsomista tai ruoanlaittoa.

Ny o meinaa tiukka matsi!

Tutustun kahteen tyttöön, joista Tessa, 18v, kertoo ajatuksiaan talosta 5 vuoden kokemuksella. Samanikäinen Julia käy Talossa nyt toista vuotta, parina päivänä viikossa.

”On harrastuksia ja töitä niin ei ehdi käymään niin usein kun tahtoisi”, he kertovat. Ilmapiiri on sellainen, että Tessan sopii tulla käymään säännöllisen epäsäännöllisesti, koska Talo ei pakota mihinkään. On sama tuleeko kerran vuodessa tai neljänä päivänä viikossa. Lisäksi pois ei potkita, vaikka Talossa käydessään ei tekisi muuta kuin katsoisi Maajussille morsianta (tai mitä ikinä siihen aikaan tv:stä tulisikaan). 
 
 

Yhdessä erilaisina


Rentoa ilmapiiriä luo myös se, että kaikki otetaan mukisematta vastaan rankoista taustoista huolimatta. Monella on kokemusta yksinäisyydestä, kiusaamisesta tai sairastamisesta. Talossa kuitenkin saa olla juuri sellainen kuin on, ja se parhaimmassa tapauksessa alkaa ajan kanssa heijastua muuallekin elämään.

”Kun mä käyn jossai bileissä niin ei siellä kukaa usko, miten ankaraa kiusaamista mä oon joutunu kokemaan”, Julia nauraa.
Yhtä rohkealta ja itsevarmalta vaikuttaa myös Tessa:
”Mä kävin joskus vuosia sitten täällä ujojen tyttöjen ryhmässä. Ujous jäi sit sinne!”

Ryhmiä järjestetään syksyisin ja keväisin kymmenisen kappaletta. Tänä keväänä toimii mm. draamaryhmä. Erona avoimeen toimintaan on se, että ryhmiin täytyy ilmoittautua ennalta ja sitoutua käymään niissä. Kaltaisilleni piheille Roope Ankoille tiedoksi: kaikki talon toiminta on ilmaista!

Vaikkei ryhmiin osallistuisikaan, antaa jo toisiin tutustuminen paljon. Kävijöitä on paljon eri taustoista, myös etnisesti. Yksi Tyttöjen Talon perustamisen idea onkin aikoinaan ollut tarjota paikka, johon minkä tahansa kulttuurisen tausta omaava tyttö voi tulla omana itsenään ja viettää aikaa yhdessä muiden tyttöjen kanssa.

”Täällä on saanut tosi paljon uutta näkökulmaa asioihin. Myös eri kulttuurit on tullu tutuiksi”, Tessa kertoo.
”Erilaisuutta oppii sietämään paremmin kuin hyvin”, Julia jatkaa.
”Joo, ei oo mullakaan mitään negatiivista sanottavaa talosta, ihmisistä, mistään. Mulla on pelkkiä hyviä kokemuksia täältä”, Tessa sanoo. Pakkohan häntä on uskoa, Tyttöjen Talo -konkaria.
 
Eteisestä löytyvää kylttiä voisi levittää ihan kaikkialle.

Taidan tietää sulle paikan

 
”Työntekijät täällä on pysyvämpiä ja tulee henkilökohtaisesti tutummaksi ku mikään muu taho, jolta saa apua”, Julia kertoo.
”Oon keskustellu täällä kaikki mun tuhat uratoivetta läpi. Tarvittaessa mulle ollaan katottu tietoa koulutuksista ja tulosteltu papereita, autettu lomakkeiden täyttämisessä”, Tessa jatkaa.
”Just hetki sitten täällä oli puhetta kesätöistä”, Julia muistelee.
”Työstä ja opiskelusta nää osaa ehdottaa just sulle sopivia vaihtoehtoja kun ollaan tuttuja”, Tessa kehuskelee.
Julia komppaa: ”Ammattineuvojan luona sais vaan kauheen pinkan papereita ja ne kaikki lentäis saman tien roskiin!”

Työntekijät auttavat mielellään myös muissa asioissa, oli se sitten seksuaalisuudesta keskustelua tai läksyihin liittyvää.

”Joskus löytyy myös kävijöiden joukosta joku joka osaa auttaa läksyissä. Enkkuun voi saada multa apua”, Tessa kertoo.
”Täällä käy kans tiettyinä päivinä yks työntekijä, joka osaa auttaa matikassa, fysiikassa ja kemiassa”, Julia kertoo.
”Kerran tulin varta vasten tänne lukeen kokeeseen ja hienosti pääsin läpi”, Tessa muistelee.

Voi jösses mikä paikka! Tytöt suosittelevat Taloa tekemistä ja kavereita kaipaaville, eksyneille - ihan kaikille, jotka sietävät erilaisuutta. Tyttöjen Talon vaatimuksena on 12-28 vuotta ikää ja – ylläriylläri – naissukupuoli.

”Jos mä saan joskus lapsen ja se on tyttö niin kyllä mä sen tänne raahaan vaikka niskavilloista”, Tessa ilmoittaa.

Jos mun mielipidettä kysytään, niin kyllä Tyttöjen Talolle kannattaa antaa mahdollisuus jo pelkän sisustuksen takia:  




Mötti kiittää ja kuittaa!


Kirjoittanut/Takuulla tekemistä! 
Mötti 
Hoitotyön opiskelija, Tampereen ammattikorkeakoulu
 
 
Katso myös Takuulla tekemistä! -videotiimin tekemä video Tyttöjen Talosta!